Blogit

Jäsenet: 0 jäsen(et)

Shares ?

0

Klikkausta ?

0

Viral Lift ?

0%

User's Tags

Other Blogs

  • 01 Sep 2017
    Riuttaskorpi Reissussa: Äijät, minä ja Hanna haukku Käytiin pienellä kaveriporukalla kalastelemassa Riuttaskorven Virkistysalueella Haukikalliolla (Lähellä seitsemisen kansallispuistoa) ja minähän en lähde mihinkään ilman koiraa. Kuten viime päivityksessäni mainitsin, että pitkille reissuille sitä en ota enään mukaan (Uusi pentu tulossa), mutta näille lyhyemmille toki koska Koira todella nauttii kun pääsee ulos ja telttailemaan puhtaaseen luontoon! Olin juuri paria päivää aijemmin vaihtanut auton ja tämä uusi oli samaa mallia mutta hieman ehostetumpi ja suunniteltu nimenomaan kaikenlaiseen ajoon ja nimenomaan etu ja takamoottorein varustettu neliveto hybridi toimikin komeasti maastossa, ainoa haittapuoli oli se, että takakontti oli noin 20-30cm pienempi korkeudestaan takana olevan sähkömoottorin takia ja tämänhän tajusin vasta kun olin pakannut omat tavarani autoon, nimittäin pelkäsin hemmetisti että ei mahdutakkaan, mutta sopu sijaa antaa ja saatiin tetristä pelaamalla tavarat takaronttiin ja koira takapenkille kolmanneksi  Tähän voisi sanoa, että suosittelen neliveto hybridiä lämpöisesi kaikille reissaaville, varsinkin koiran kanssa kulkeville se on mainio peli koska ei voi sanoa että ei voi liikkua kun kuluttaa paljon, nyt oli kulutus 3,6l/100km ja kuitenkin tehoa 200hp eli ei kyllä edes hyydy + tuossa mallissa on ilmastointi myös taakse ja ihan peräänkin! Ja sitten itse reissuun! Tarkoitus oli painua autiotupaan yöksi mutta se oli täyteen tupattu ihmisiä ja perheitä lähinnä, ajateltiin että suunnataan suoraa Haukikallioille joka sijaitsee suoraa vastarannalla, nimittäin minä ja toinen kova retkisankari varustaudutaan miltein aina täydellä varustuksella niinpä ONNEKS oli teltatkin mukana, kaikille siis löytyi makuu ja suojapaikka yöksi  Pitkospuut olivat todella lahot, oikeastaan kaikki rakennelmat tuolla oli lahoamaisillaan paitsi se autiotupa. Mietinkin, että laittaisin hieman palautta, että pitkospuita voisi pikkuhiljaa ehostaa paremmaksi. Pidin koiraa vapaana, se tuli jälleen komeasti polkuja pitkin mukana jonossa kuten aina ja pysytteli leirissä, laitoin aina kiinni kun joku näkyi tai käskytin luokseni / joku muu porukasta käski luokseen, mutta yllätäen ihmiset olivat enempi sitä mieltä, että saa ehdottomasti tulla haistelemaan ja rapsutettavaksi  Haukikalliolla maisemat ovat todella hienot, meilleppä sattui vielä aurinkoinen ja miltein tyyni ilta, myös kalastelemassa käytiin koska se oli reissun ydinidea, niinpä siinä sitten kuitenkin kävi, että minä en saanut mitään nostettua vaan AINA kun sain heitettyä johonkin jumiin ja vaihdoin paikkaa niin seuraava joka tuli paikalleni sai juuri siitä kalan jota yritin ja lopuksi olin niin väsynyt, että painuin maate muiden jäädessä vielä kalastelemaan. Kalaa siis tuli kyllä, Ahventa ja Haukea, minä vaan en saanut mitään taaskaan, mä en ikinä saa, en saanu edes pahaa mieltä    Noh, paremmat nostivat kalat tällä kertaa, ensikerralla vähä oppineempana koitosta uudelleen ja eiköhän joku fisu ala meikäläisenkin siimaa venyttämään aikanaan  Sikäli keskenäni olen käynyt kalastelemassa, niin eipä niitäkään reissuja kehua voi, nyt sain vähän muistutusta kalavehkeistä ja informaatioo jota on hyvä hyödyntää kun professional fisher friends kertoi vinkkejä. Haukku seurasi tarkkaan tapahtumia ja pysytteli eväiden lähellä, kertoi myös aina saapuvista matkailijoista joita ei ihan hirveän paljon kuitenkaan ollut. Eräs mies tuli pienen poikansa kanssa illasta ja seuraavana aamuna tuli pariskunta kalastelemaan, taisi siitä mettään heittäytyä muutama marjastajakin, mutta rauhassa siis saatiin kyllä olla... Yötä kohden maisemat ja varsinkin ilta-autinko oli hulppea katseltava kalliolta, piti hetkeksi napata minttupullo taskusta, sekä laskea virveli maahan ja istahtaa katselemaan maisemia koiran kanssa  Äijät päätti, että savustavat kalan sitten seuraavana päivänä kun minäkin kömmin ulos teltasta, jotenkin oli vain törkysen väsynyt koko reissussa, vaikka oonhan näitä jo tehnyt useamman tänäkin kesänä, tällä kertaa vaan ei kroppa jaksanut piristyä, savustettu kala kyllä kelpas Hanna haukullekkin, mutta sen aijempaan kuolavanaan ja miltein varastamiseen nähden niin ei se nyt niin tohinoissaan ollut kuin AINA ennen ollut, ehkä noi pekoneihin käärityt makkarat ja nötkötit haisi kivemmalta  Seuraavana päivänä syötiin yllinkyllin, oli monenmoista makkaraa, hernekeittoa monenmoisella makkaralla, oli kaikenlaista lihaa purkissa kuin purkin ulkopuolella ja muistaakseni oli lihaakin makkaralla sekä tietysti lättyjä mansikkahillon kanssa ja tästäpä päästäänkin siihen, että rasvanhan unohdin ottaa mukaan, mutta kyllä ne plätyt siitä alkoi luonnistumaan kun yksi meistä äkkäs että lämmitetään pannua kunnolla ja kaadetaan taikinaa hitaasti niin se lähtee irti helpommin ja AVOT! Kauhee kasa lättyjä oli, mutta se kasa katos aika ripeästi  Reissulla nähtiin useita sisiliskoja, sekä yöllä järvelle saapui joutsenperhekkin, tosin pysyttelivät kaukana ja kamerani optinen zoomi ei ihan riittänyt niin kauas että tarkkaa kuvaa oisin saanut... Tänä kesänä kyllä pakko tehdä vielä pari vastaavanlaista reissua, sekä tietysti ihan päiväreissuja koiran kanssa, sekä todennäköisesti elokuu meneekin uuden pennun kanssa seikkailemisessa ja tutuille voisin vielä muistuttaa, että kyllä yritän jakaa Hannaa hoitoon tasaisesti, ilmotan järjestyksessä sitten kun sen aika on, en varaa sitä yhdelle kun moni muukin kysellyt sitä hoitoon  Ps. Kaurapuurot jäi syömättä tällä kertaa hahaha   
    61 Lähettänyt Toude
  • 31 Aug 2017
    Riuttaskorven virkistysmetsäReissussa: Femma ja Iina sekä Minä ja HannaTuli vain fiilis että haluan lähteä extemporee Riuttaskorpeen Haukijärven kiertämään ja Suutarilankoskella pyörähtämään. Niinpä sitten sain Iinan ja Femman kaverikseni ja lähdettiin reissuun. Suosittelen lämpösesti kyseistä paikkaa, kilsoja ei tullut kuin noin 6-7km ja maasto oli helppokulkuista, huomiona kyllä mainittava sen verran, että pitkospuut olivat suht huonossa hapessa, kuin näköalapaikkakin ja näköalatorni jotka kumpikin oli merkitty suljetuiksi, mentiin silti ja näkymät oli upeat! Tornista siis oli alimmat rappuset sahattu pois, jottei sinne kiivettäis ja olihan se aivan läpimätä, eli jos olisi sortunut niin täysin omamoka olisi ollut. Tulipa luettua infopisteeltä myös syy näille rakennelmille, nimittäin näitä käytettiin aikoinaan maanmittaukseen, ei niinkään näköalujen katselemiseen... Seitsemisen Riuttaskorven Haukijärven Haukikallio oli aikas upea taukopaikka, löytyi puuta, huussi, sekä nuotiopaikka. Meidän seuraksi ilmestyi vaeltajanainen ja hän päättikin jäädä teltan kanssa yöksi kyseiselle paikalle, meidän ikäväkyllä piti jatkaa matkaa koska kyseessä oli vain päiväreissu. Tulipa testattua uutta 5L vesipussilla varustettua vedenpuhdistinta, vesi näet maistuu filtteröitynä järvestä huomattavasti paremmalta kuin keitettynä. Suutarilankoskessa ei kyllä ollut yhtään niin paljon vettä kuin viimevuoden elokuussa oli, mutta kiva kohina silti korviin kantautu jo kauempaakin... Suutarinankosken sillan juurella on myös ihan hyväkuntoinen laavu, puutakin löytyy vähänmatkanpäästä ja matka ei ole kovinkaan pitkä sitä hakeakseen nuotiota varten. Laavu on siis ihan kosken vieressä ja siihen oli kiva jäädä kuuntelemaan kosken pauhua ja solinaa ja miettiä kuinka pitkän matkan tuokin vesi virtaa yöt ja päivät. Mukana reissulla oli kyllä evästäkin, mutta ei rillailtu vaikka laitettiinkin tulet haukikalliolla, mutta ritilää ei ollut ja mukana oli vain vartaita, enpä sitten jaksanut alkaa virittelemään mitään. Tuli myös huomioitua auton kulutus, eli 1,6 turbobensa farmaripösö kulutus on yhdistettynä 8l/100km, mutta tuonne Seitsemiseen ajettaessa 140km-150km matka edestakas oli keskikulutukseltaan 6l/100km joka hieman yllätti, eli pyöreästi laskettuna 140km-150km veisi noin 7-8l bensaa ja litra maksaa 1,40€-1,50€ eli hinta olisi kutakuinkin 9-10€ luokkaa...Niin ja reissun alkupäässä tosiaan oli Haukijärvellä autiotupakin ja kaivo, jos jano ja taukopaikkaa havittelee :) Siispä, jos mietitään järjellä pyöristettynä tasalukuihin niin 10€ matkakulut, eväät sekä juomat päiväreissulle noin 10€, niin alta 20€ koko reissu. Ei todellakaan paha!
    42 Lähettänyt Toude
  • 31 Aug 2017
    Seitsemisen KansallispuistoReissussa: Liina ja Elina sekä Minä ja Hanna, sekä Onni pentuLähdimme Elinan ja hänen koiransa Liinan kanssa Seitsemiseen seikkailemaan. Tällä kertaa reissussa oli mukana myös toinen koirani Onni (7kk) eli hän oli ensimäistä kertaa mukana ja tarkoitus oli luoda mieleinen reissu jotta hänestä saisi tulevaisuudessa mainion koiran reissuja varten ja Hanna pääsisi viettämään eläkettään rauhassa. Niinpä niin, Seitsemiseen kun saavuttiin ja takakontti avattiin, sieltä löytyikin innokkaita haukkuja reissulle tutkimaan jänniä uusia hajuja. Tässä reitissä oli myös sellainen idea, että se oli osittain paluureissunsa puolesta samaa polkua josta tultiinkin, jotta pentu tunnistaisi jäljet ja näin hänelle jäisi entistäkin positiivisempi ja turvallinen fiilis.Parkkipaikalla oli vain muutama auto meidän lisäksi, tästä pystyi päättelemään, että ihan hirveästi matkanvarrella ei väkeä ole + torstai eli arkisin ihan hirveästi ihmisiä ei käy, eli ohitimme lähinnä ulkomaalaisia, olisikohan kaksi perhettä olleet Ranskasta ja eräs vanhempi oikein ystävällinen porukka jostain Venäjän alapuolelta aksentin ja kielen perusteella, sekä yksi luontokuvaaja Aarniometsän siimeksessä. Reitti kulki parkkipaikan (Kirkkaanlamminkangas) kautta Koverolle josta käännyttiin Aaniometsänsivua pitkin Haukilammelle josta käveltiin takaspäin. Reissulla oli kyllä hyvät puitteet, nimittäin pitkospuut olivat suhteellisen hyvässä kunnossa (Ei ihmekkään kun paikka sijaitsee lähellä Seitsemisen päärakennusta). Toki oli siellä sitten niitä hiukan lahonneempiakin pitkospuita mutta niiden vierellä meni selkeästi jo paljon käytettyjä polkuja, eli jos nilkkansa teloo lahonneillapuilla niin kysymys kuuluukin *Pitikö mennä taas nii, pitikö nii, miltä nyt tuntuu*  Matkanvarrella oli hyvin pieniä puroja joista koirat saivat juodakseen ja tähän lisätäkseni sellasen että Elinan sanat jäivät mieleen *Täällä on niin paljon mustikoita* ja kyllä, niitä oli paljon, mutta Elina sanoi sen vähintään joka tuhannen mustikan kohdalla, eli miltein kokoajan  Aarniometsä on näkemisen arvoinen paikka, sinne ei kannata lähteä vain lenkille vaan ajankanssa, nimittäin luontoihmisille nähtävää on, jos mietitte asiaa siten, että moni kaatunut puu on jo sammaloitunut, jotkin puut kelottuneet ja voi vain ajatella mielessään, minkälaisen shown luonto on järjestänyt ja minkälaisen taidegallerian meidän iloksemme. Kun käyttää aikaa siellä kulkemiseen, niin huomaa sen kaiken hiljaisuuden ja sitten laskeutuu ylle tietynlainen turva, ikäänkuin tuo usean sukupolven nähnyt metsä turvaisi selustasi ja toivottaisi tervetulleeksi kotiin, tuntuu kuin sieltä ei vain haluaisi lähteä pois enään, ihan kuin olisi kotona, rauhassa ja turvassa kaikelta hälyltä ja hektisyydeltä, mun mielestä lenkkeily on kivaa mutta välillä on upeaa vain pysähtyä ja jäädä katselemaan, se on eräänlaista terapiaa. Elina kuten monet muutkin kanssakulkijat ovat huomanneet, että siinä kävellessä usein ajatukset pyörivät mielessä kunnes ne kaikkoavat, yksinkertaisesti sitä vain kävelee ja mieli on puhdas ja tätä metsä tekee, se tekee täysin vilpittömästi terapiaa ihan jokaiselle, mikäli et sitä tunne niin pysähdy, jätä se puhelin taskuun ja katso ympärillesi ja tarkkaile horisonttiin ja mieti, että se metsä on elänyt pidempään kuin yksikään meistä ihmisistä täällä maanpäällä, tuossa metsässä ei ole ollut terroritekoja, siellä ei ole ammuskeltu tai tapettu, ei kiristetty tai uhattu, en ole eläessäni edes kuullut että luonnonpuistoiss olisi mitään varastettu! Se on maaginen paikka  Mutta niin, sitten saavuimme Haukilammelle, kyseinen paikka oli itselleni entuudestaan tuttu, nimittäin kaverini kanssa tuolla kyseisellä paikalla vietimme ensimäisen virallisen yömme metsässä, se oli maaginen hetki ja ehkä koskettavin, nimittäin telttojemme välistä köpötteli yöllä karhu, se vain etsi ruokaa mitä meiltä ehkä olisi jäänyt, ei tämä karhurouva tai herra ollut lainkaan vihamielinen, se nuuskutteli ja tassutteli todennäköisesti vakireittiään ja jatkoi matkaa seuraaville teltoille josta sitten jatkoi metsänsiimekseen, meitä toki pelotti ensikertalaisina kunnes pelko alkoi väsyttämään ja alettiin nukkumaan (Olimme tapahtumahetkellä teltoissamme), aamulla vielä nähtiin kuurassa selkeät karhunjäljet joita seurattiin kunnes ne hävisivät suohon johonka karhu oli ilmeisemmin mennyt  Haukilammella on kiva aukea lammenreunalla josta löytynee huussi, hyvin telttapaikkoja, puuta sekä siisti nuotiopaikka ja laituri. Vesi on heti äkkisyvää ja vanhempi koirani Hanna ei yleensä ui mutta hän oli siellä ekana, todennäkösesti meni uimaan kastaen etutassut ja ei ollutkaan pohjaa joten tippui järveen, pienemmän käytännössä nostin veteen antaen uida hetken ja nostin kummatkin pois. Muistaakseni myös Liina tarvitsi apua vedestä ylöspääsyyn, meni hakemaan keppiä jota ei saanutkaan otettua kun oli isompi kuin hänen suunsa ja tökki vain eteenpäin, onneksi kelpasi uusi keppi, muuten uisi varmaan vieläkin keppiään kiinni järvessä  Haukilammelta matka jatkui kohti parkkipaikkaa puolestavälistä aijempaa reittiä mitä pitkin jo tultiin. Onnihaukussa oli selkeästi alkutaipaleen energiaa hyvin, mutta jännitti hieman ihmisiä ja taukopaikalla touhusi kokoajan, selkeästi pikkusella fyysisesti kuntoa riitti mutta henkisesti alkoi pikkuhiljaa väsähtämään, näin ollen ihan käskyt eivät ottaneet kipinää ja ei oikein malttanut totella, pikkusella vielä opeteltavaa. Minä en siis kouluta namein tai leluin, ainoa palkinto on huomio ja kehuminen, sama pätee kotona. Myös huonosta käyttäytymisestä ja kukkoilusta seuraa fyysinen rangaistus eli niskasta alististus ja luulot välittömästi pois, tätä onneksi harvemmin tarttee tehdä, onnille tein kun yritti Hannaa nylkyttää, pentu oppi siltä seisomalta että se on ehdottomasti kiellettyä ja siitä lähti myös yhteinen luottamus, nimittäin Onni ymmärsi paikkansa ja täten se alkoi luottamaan myös minuun johtajana kuten laumaansa, metässä hän on vielä hieman kuutamolla että kuka ja mitä ja miksi, faktahan on se että mun ei tarvitse perustella käskyjäni vaan koirat tekevät sen mitä minä määrään, mutta pentu on vielä aktiivinen ja ei voi olettaa sen ymmärtävän asioita joita ei ole opetettu kunnolla, niinpä käskytin istumaan ja se yritti jatkaa matkaa ja koko porukka pysähdyttiin kunnes toistuvista käskyistä se sai kopin ja meni istumaan ja sai kehut ja matka jatkui, täten hän tulee ymmärtämään, että reissu jatkuu ja kivaakin on kunhan malttaa totella. Hanna sen sijaan on eläkkeellä ja vanhempi, annan hänelle enemmän rauhaa ja tekoja anteeksi, kuitenkin välillä muistuttaen mitä mikäkin käsky tarkoittaa ja paikoitellen niitä kokeillen, mutta Hanna 8v ja ei ole tarvinnut häneen koskea fyysisesti 7,5 vuoteen, eli kyllä pentuna otetaan luulot pois. Tänään Onni tuli tähän atk/peli/vaate/varustehuoneeseen ja alkoi nakertamaan kirjasarjaa joka oli lattialla, hänelle rangaistus oli se, että en ota kontaktia tai anna hänen tulla lähelle pariin tuntiin, kun hän on rauhoittunut niin otan kontaktin iloisesti jolloinka hän ymmärtää, että olen iloinen kun hän ei riko tai tuhoa muita kuin omia lelujaan  Ja niin takaisin itse reissuun, Hannalla on jo muistissa kuinka toimia reissuilla, se ei kuluta energiaa vaan kulkee tasaseen tahtiin ja lepäilee tauoilla, niinpä nämä kaksi pienempää sankaria uinui sikeästi takastullessa autossa, Hanna sen sijaan katseli maisemia pirteänä  Vanhus on oppinut kuinka toimia, kotio päästyä Onni meni nukkumaan miltein heti ja Hanna valvoi hänen untaan vahtien että laumalla on kaikki hyvin, kuten hän usein tekee, se pitää laumasta huolta, näin pentu on siis saanut upean siskopuolen joka pitää kokolaumasta huolta ja opettaa hyviä tapoja pienemmälle ja pentuhan hakee kaikki käytösmallit isosiskoltaan ja seuraa sekä tekee miltein kaiken mitä sekin  Reissu oli kaikinpuolin hyvin jees, seura oli kivaa, koirat olivat miellyttäviä ja keli oli mitä mainioin, sekä makkarakin maistui, mieltä kuitenkin jäi painamaan se, että nuotiopaikalla oli puita valmiina, itse jätän myös seuraaville puita valmiiksi jos olen yötä, mutta nyt käytettiin vain valmiiksi tehdyistä puolet ja jatkettiin matkaa, ensikerralla kyllä alan varaamaan 30min siihen, että teen seuraaville puita, nimittäin nuotiopaikalle tullessa rinkkojen kanssa nälkäisenä ei ole kiva aloittaa sahan ja kirveen voimin, mukavempi levähtää, tehdä nuotio ja ruoka ja syödä ja sitten niitä puita valmiiksi, tästä syystä painotan että AINA jos käytätte nuotiopaikoilla muidentekemiä puita, niin jättäkää sinne reilusti seuraavia varten jotta saavat ruokansa tehtyä ja jos jäätte pidemmäksi aikaa niin lähtiessänne tehkää seuraaville puita valmiiksi jos olette edellisien tekemät käyttäneet, näin säilyy yhteinen hyvä ja Suomalainen upea reilu perinne 
    42 Lähettänyt Toude
  • 31 Aug 2017
    HelvetinkoluReissussa: Tyttö ja Epa sekä Minä ja Hanna Matka taittui mainiosti jutellen ja ihmetellen mailmaa, eikä itse paikanpäälläkään ollut hassumman näköistä. Vaikka itselleni Helvetinkolu on tuttu paikka, niin tätä reittiä en ole koskaan kävellyt kokonaan, nimittäin ensimäinen kerta viimekesänä meni ryhmäsuunnistuksessa persiilleen koska ryhmänjohtaja johdatti väärälle polulle ja sitemmin olen useasti käynyt tutustumassa kyseisen polun toiseen päähän eli Haukanhietaan, mutta nyt halusin kävellä koko polun päästä päähän ja katsoa mitä se piti sisällään  Haukanhieta on siis upea luonnonhiekkaranta ja siitä vain kilometrin päässä on heti ensimäinen nähtävyys eli ''Lemmenjoki'' sekä pieni kallioalue jonka päällä voi vaikkapa pitää piknikkiä, nuotiopaikkaa ei siinä ollut lainkaan. Tiedostaen matkalla oli rappusia riittävästi, mutta tuntuivat suht helpolta kuitenkin kivuta ylöspäin, nimittäin askelmat olivat hyvin matalia ja ehkä jopa ärsyttävän matalia koska niitä nouseminen oli sellaista ''tepsuttelua'', mutta tämä rakennustekniikka edesauttaa myös esimerkiksi lasten kuin vaikkapa pienien koirien kiipeämistä huomattavasti. Helvetinkolu on varmasti hyvin monelle jo entuudestaan tuttu paikka, mutta osalle ei ja siksipä kerron hieman. Nimittäin Haukanhiedasta päin tullessa pitää laskeutua jyrkkää polkua ensin alas ja sitten kiivetä PIIIITKÄ rappusrivistö ylös kolulle, välissä on kuitenkin penkkejä jos alkaa heikottamaan kiivetessä. Kyseinen paikka on näkemisen arvoinen, nuotiopaikkoja siellä ei ole, mutta mukava levähdyspaikka ja paljon kallioita mihinkä istahtaa hetkeksi ihailemaan maisemia, myös paikanpäälle on rakennettu näköalatasanne josta näkymät ovat hulppeat. Omasta mielestäni reitti oli suhteellisen helppo, vaikka nousuja olikin paljon niin ei se tuntunut kovinkaan mahdottomalta, varsinkin kun polut ja rappuset oli pidetty hyvässä kunnossa. Puista löytyi myös jäkälää, että reissuun voi lähteä myös pikkunälässä ja evästä löytyy ekologisesti luonnosta, jos siis olet Poro ja pyörit facebookissa Tampereen koirat yhteisössä!  Epa osasi kertoa, että reitinvarrella oli kivetys jossa oli monta pikkukiveä, siihen kuulemma pitää laittaa ohikulkiessaan kivi, niinpä mekin laitettiin kivet siihen  Reitin keskellä on kivanlainen nuotiopaikka + laituri! En näissä paikoissa ole laituria nähnyt juuri ikinä ja tämä oli kiva yllätys. Puita oli hyvin ja taustalla siinsi upea suoalue ja toisessa suunnassa oli kiva järvimaisema laiturin kera. Tällä reissulla oli toki negatiivisetkin puolet, nimittäin oma haukkuni todennäköisesti puolessavälissä matkaa sai auringonpistoksen ja alkoi menemään todella heikkoon kuntoon, helvetinkolulla annettiin ruokaa ja vettä jotka maittoivat hyvin, eikä Hanna näyttänyt väsymisen merkkejä, tuolloin oli vain arvailujen varassa mistä on kyse. Viimeisimpien tietojen mukaan koiraa tulisi taluttaa mikäli kyy olisi pistänyt ja kehossa ei tuntunut olevan mitään vikaa, mikään paikka ei aristanut pientä kokeilua. Rappusissa Hanna alkoi menemään todella heikoksi ja hoiperteli, sekä takertui omiin jalkoihinsa, niinpä pysähdyttiin kilsan päähän nuotiopaikalle pidemmäksikin aikaa ja suuntasin välittömästi järveäkohti. Kuljimme kuitenkin matkan pääosin puidenvarjoissa ja nestettä olisi ollut mistä juoda, muttei Hannalle maistunut, ei edes järvestä mutta joi kyllä kun kupista antoi ja tosiaan, ruokakin maistui. Hanna myös pissasi yhtäkkiä kesken matkan seisaaltaan ja oksensi ensimäiset ruoat mitä annoin, mutta toisella kertaa hänen olonsa alkoi paranemaan kun sai vettä ja ruokaa sekä huolittiin reilusti nuotiopaikalla, mutta Hanna ei ummistanut silmiään hetkeksikään, ympäröiväluonto kiehtoi enemmän ja näinpä ei ollut kyse koomaankaan vajoamisesta tai muusta superhälyttävästä. Koitin taluttaa Hannaa hieman ja sille alkoi energia palaamaan kehoon, niinpä päästiin viimeiset parikilometriä autolle Hannan tahdin mukaisesti ja aina hieman vaikeimmissa ja raskaimmissa kohdissa tuin Hannan kävelyä. On meinaa fakta, etten olisi jaksanut kantaa reppua sekä 35kg haukkua useampaa kilometriä. Olen sen kerran kantanut ja sillon oli kyse kilometristä ja kantamisesta käsivaralla kun loukkasi jalkansa ja linkuttaminen siinä maastossa oli mahdotonta kolmivedolla aiheuttamatta enempää damagea, toki siinä tapauksessa kannattaa rakentaa jonkinlainen systeemi jottei koira liikuttaisi jalkaansa, nimittäin jos koiran jalan painaa kehoa vasten niin se ei käytä sitä lainkaan, ainakin näin olen itse huomannut. Päästiin tosiaan autolle rauhallisessa tahdissa jossa nostin Hannan autoon, se ensimäisenä pissasi takakonttiin ja nostin välittömästi pois ja päästin vapaasti menemään metsään ja jopa houkutellen, mutta Hanna halusi vain autoon, niinpä lähdettiin kohti Tamperetta, matkalla parikertaa huhuilin Hannaa ja se nousi kyllä komeesti pystyyn ja oli kuten mitään ei olisi ollut, eli kriittistä hätää ei ilmeisemmin ollut ja kun Epa ja Tyttö oli viety kotio tarkistin jälleen Hannan kunnon ja se oli jo suhteellisen pirteä. Käytiin kotosalla ja Hanna söi sekä joi innoissaan, käytiin vielä iltamyöhään moikkaamassa koiratuttua ja Hanna reagoi jo täysin normaalisti, kipeänä se normaalisti vetäytyy pois päin ja tulee minua kohti, tämä oli hyvä testi nähdä mitenkä Hanna reagoi ja tarkistaa sen kunto. Eilen ja tänään Hanna on ollut täysin voimissaan ja nyt monien koiratuttujen kanssa jutelleena miltein kaikki sanoivat, että kyse oli auringonpistoksesta. Vielä mainitakseni, että nähtiin matkalla kyykäärme, oli väistämättä sekin skenaario parikertaa mielessä... Tässä myös muutaman päivän aikana tullut sellainen ajatus, että Hannan pidemmät reissut taitaa olla tassuteltu ja nuorempi koira saa luvan tulla jatkamaan reissuja kanssani. Hanna pääsee pikkuhiljaa varhaiseläkkeelle ja ystävät ovatkin jo rivissä olleet avokäsin ottamassa Hannaa hoitoon siksi aikaa kun reissaillaan 
    28 Lähettänyt Toude
Reissut & matkustaminen 32 katselua Aug 31, 2017
Seitsemisen Kansallispuisto

Seitsemisen kansallispuisto
Reissussa: Bobi, Femma ja Hanna haukku sekä Iina ja Minä toude

Saari-Soljasilla mielestäni kannattaa kaikkien käydä, nimittäin upea katettu kulkusilta tehty suolle jonka päässä mukava istuma-alue / terassi. Emme käyneet toisella näköalapaikalla joka olisi sijainnut tuossa aivan vieressä, oli niin kova polte jo jatkaa matkaa että lähdimmekin eteenpäin.




Ensimäisellä etapilla oli näyttäviä jokia ja soita, eikä me suinkaan oltu yksin nimittäin hyttysiä sekä paarmoja piisas, onneksi itse olen jo immuuni ja kutina kestää ehkä 2min tai sitten vaan en muista raapia 




Liesjärvellä oli ihan kiva laavupaikka, mutta tuossa paikassa oli merkitty teltta-alue ja tapani mukaan tutkin lähiseudut ennen kuin asetun aloilleni koska aijemmin kuin nyttenkin ihan vierestä metästä löytyi huomattavasti hienompi paikka myöskin aivan rannan viereltä, sekä tuosta paikasta löytyi puuvajakin ja varsinainen telttapaikka. Kun Liesjärvellä saatiin tulet aikaan niin sinne alkoi saapumaan väkeä, koko reissun ensikilometreillä ei näkynyt yhtikäs ketään, mutta iltaa kohden pikkuhiljaa Liesjärvellekkin saapui porukkaa ja miltein kaikilla oli koirat mukana. Eräs porukka osasi kertoa, että Liesjärvellä on ollut heidän aikanaan parhaimmillaan 10 telttaa + partiolaisia, noin pienelle alueelle se on jo PALJON ellei jopa todella paljon 











Tuosta kuitenkin mielestämme reissun hienoin osuus Liesjärvi - Jokiristi välimatkalla oli näyttäviä siltoja, soita, sekä vanha mylly pikkujokineen sekä paljon majavien tekemiä puunkaatohommia ja patoja, suosittelen lämpöisesti!








Jokiristiltä lähdettiinkin väärään suuntaan, kartassa on selkeästi merkitty reitin jatkuvan suoraan, vaikka oikeasti Jokiristiltä olisi pitänyt kääntyä niin oltaisiin menty oikeasti sinne minne pitikin, siellä oli kyllä kyltti ja selkeä sellainen mutta minähän jääräpäänä luotan karttaani kuin kiveen ja noh, koko matkan tiesin että väärään suuntaanhan me mennään, silti pieni toive oli että olisin väärässä, vaan enpä ollut nimittäin lähdettiin Koveroa kohti vaikka olisi pitänyt palata suoraan. Meidän onneksemme Koveroa kohti tuli vastaan pienipolkuristeys jossa pääsimme lähtemään oikeaan suuntaan ja parikilsaa autotietä ja sieltä sitten kohti parkkipaikkaa.

Tuo Jokiristin nuotio/telttapaikka ei nyt varsinaisesti ole mainitsemisen arvoinen, huussi löytyy ja mainio paikka jos haluaa olla rauhassa, nimittäin nuotiopaikalle ei näe polulta, eikä siellä näkynyt yhtikäs ketään, se on metsän suojassa vain tavallinen pieni avoin alue, nähtävää ei erityisemmin ollut.
Autoni kulki ihan ok ilman turboa, vaikkakin jostain syystä alkoi putoilemaan pelistä ja 1,6litranen mylly ei hirveästi jaksanut kiivetä kiltisti mäkiä Tampereelta Kuruun, aijempaan 6l/100km kulutukseen voisi nyt lisätä että ilman turboa kulutus oli 6,6l/100km eli ei loppuenlopuksi ihan järkyttävä ero.

Tällä kertaa tuli koeajettua Xxl:än ja Prisman teleskooppimakkaratikut. En muista kumpi oli kumpikin, mutta toinen oli huomattavasti pidempi, muutoin samanlaiset. Tuli huomattua makkaratikuista myös sellainen, että vaikka tikku oli tulessa niin se ei lämmennyt lainkaan, pysyi kokoajan viileänä ja aloin miettimäänkin, että mitäköhän metallia se oikei on vai onkohan niin ohut että viilenee yllättävän nopeasti 

Seuraava reissu onkin sitten juhannuksen jälkeen vkl, en tiedä vielä varmaksi, mutta ajatuksena joko Haukanhieta & Hiekkaranta ja lähiseudut tai sitten Helvetinkolu Helvetinjärvellä